HENKILÖHISTORIA
Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle Esmerk-konsernin johtoportaasta vuonna 1998. Olin tehnyt täyden yrittäjän kvartaalin eli 25 vuoden päivätyönmieheni Kari Salosen perustamassa yrityksessä. Olen syntynyt Vimpelissä vuonna 1951, sieltä muutin Parkanoon jo 2-vuotiaana. Kaikki lapsuuteni kesät vietin isoäitini luona Vimpelin Saarikentän laidalla. Olen suoraviivainen eteläpohjalainen, jossa on ripaus satakuntalaista arkaa varautuneisuutta.
Asuin Englannissa vuosina 1982-83 ja uudestaan 1992-2004, jolloin asuimme Winchesterin katedraalin kupeessa. Englannista sain paljon rakkaita ystäviä ja tyttäreni saivat sieltä hyvän koulutuksen. Ikävä kyllä Oxfordkaan ei ole niin hyvä yliopisto, että siellä olisi pakkoruotsia. Niinpä tyttäreni jäivät ulkomaille. Vanhemmalla tyttärelläni on fysiikan professorin pätevyys ja tutkii ja opettaa Paris Sud-yliopistossa Ranskassa. Nuorempi tyttäristäni on paneutunut ihmisoikeuskysymyksiin ja työskennellyt mm. Amnesty Internationalin ja Unicefin tehtävissä., Englannissa, Bhutanissa ja viimeksi Myanmarissa. Nyt hän on puolisonsa kanssa palannut Suomeen ja tyttärenpoikani Einon äiti.
Suuri elämän ilon ja valon aihe on tyttärentytär Eleonor, joka asustaa Pariisissa mutta onneksi kyläilee aika usein Arabianrannan mummulassa. Kaikilla pilvillä on hopeareunus. Kun sairastuminen pysäytti oikean työn teon, ryhdyin netissä antamaan vertaistukea toisille sairastuneille. Eräänä päivänä ovikello soi ja minulle tuotiin valtava, liki metrin korkuinen kukkakimppu jossa oli ruusuja, orkideoita, liljoja… Tuntemattomat nettiystäväni olivat keränneet kolehdin kukkalähetykseen. Silloin tulin ajatelleeksi, että ehkä kirjoituksista olisi hyötyä muillekin. Kerran illallispöydässä sanoin, että ehkä pitäisi kirjoittaa lääkärinkäyttöopas. Sen sattui kuulemaan Duodecimin kustannusjohtaja Marita Komi ja loppu onkin historiaa.
Esikoisteos Sairaan hyvä potilas päätyi Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi ja sai paljon julkisuutta. Potilaiden lisäksi sitä ovat lukeneet terveydenhuollon päättäjät ja lääkärit. Asuimme mieheni kanssa Kittilässä Levillä vuodesta 2007 vuoteen 2012. Myös siellä viihdyimme hyvin ja saimme paljon rakkaita ystäviä. Mieheni perustama Kittilän Ihmiset ry on myös minulle suuri ylpeyden aihe – vielä yksi hieno elämäntyö – joka edelleen jatkuu, voi hyvin ja antaa paljon iloa.
Nyt viihdyn potkulautailevan puolisoni Kari Salosen kanssa Helsingin Arabianrannassa. Hän tarkkailee elämänmenoa ympärillään blogissaan Potkulautamies. Kannattaa lukea.
Jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle Esmerk-konsernin johtoportaasta vuonna 1998. Olin tehnyt täyden yrittäjän kvartaalin eli 25 vuoden päivätyönmieheni Kari Salosen perustamassa yrityksessä. Olen syntynyt Vimpelissä vuonna 1951, sieltä muutin Parkanoon jo 2-vuotiaana. Kaikki lapsuuteni kesät vietin isoäitini luona Vimpelin Saarikentän laidalla. Olen suoraviivainen eteläpohjalainen, jossa on ripaus satakuntalaista arkaa varautuneisuutta.
Asuin Englannissa vuosina 1982-83 ja uudestaan 1992-2004, jolloin asuimme Winchesterin katedraalin kupeessa. Englannista sain paljon rakkaita ystäviä ja tyttäreni saivat sieltä hyvän koulutuksen. Ikävä kyllä Oxfordkaan ei ole niin hyvä yliopisto, että siellä olisi pakkoruotsia. Niinpä tyttäreni jäivät ulkomaille. Vanhemmalla tyttärelläni on fysiikan professorin pätevyys ja tutkii ja opettaa Paris Sud-yliopistossa Ranskassa. Nuorempi tyttäristäni on paneutunut ihmisoikeuskysymyksiin ja työskennellyt mm. Amnesty Internationalin ja Unicefin tehtävissä., Englannissa, Bhutanissa ja viimeksi Myanmarissa. Nyt hän on puolisonsa kanssa palannut Suomeen ja tyttärenpoikani Einon äiti.
Suuri elämän ilon ja valon aihe on tyttärentytär Eleonor, joka asustaa Pariisissa mutta onneksi kyläilee aika usein Arabianrannan mummulassa. Kaikilla pilvillä on hopeareunus. Kun sairastuminen pysäytti oikean työn teon, ryhdyin netissä antamaan vertaistukea toisille sairastuneille. Eräänä päivänä ovikello soi ja minulle tuotiin valtava, liki metrin korkuinen kukkakimppu jossa oli ruusuja, orkideoita, liljoja… Tuntemattomat nettiystäväni olivat keränneet kolehdin kukkalähetykseen. Silloin tulin ajatelleeksi, että ehkä kirjoituksista olisi hyötyä muillekin. Kerran illallispöydässä sanoin, että ehkä pitäisi kirjoittaa lääkärinkäyttöopas. Sen sattui kuulemaan Duodecimin kustannusjohtaja Marita Komi ja loppu onkin historiaa.
Esikoisteos Sairaan hyvä potilas päätyi Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi ja sai paljon julkisuutta. Potilaiden lisäksi sitä ovat lukeneet terveydenhuollon päättäjät ja lääkärit. Asuimme mieheni kanssa Kittilässä Levillä vuodesta 2007 vuoteen 2012. Myös siellä viihdyimme hyvin ja saimme paljon rakkaita ystäviä. Mieheni perustama Kittilän Ihmiset ry on myös minulle suuri ylpeyden aihe – vielä yksi hieno elämäntyö – joka edelleen jatkuu, voi hyvin ja antaa paljon iloa.
Nyt viihdyn potkulautailevan puolisoni Kari Salosen kanssa Helsingin Arabianrannassa. Hän tarkkailee elämänmenoa ympärillään blogissaan Potkulautamies. Kannattaa lukea.